sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Kehityskeskustelussa

Olin kehityskeskustelussa.

Keskustelut voivat olla ahdistavaa strategiapelaamista, jossa osapuolet vuorollaan toistavat ne latteudet, joita heiltä odotetaan. Tai joita he luulevat, että heiltä odotetaan. Pahimmillaan voi syntyä vaikutelma, että työntekijä hakee työpaikkaansa uudelleen.

Hyvä kehityskeskustelu mahdollistaa aidon vuorovaikutuksen työntekijän ja lähiesimiehen välillä. Formaali runko on apuväline, ei itsetarkoitus. Keskustelun aikana käydään läpi edellisen keskustelun jälkeen työssä tapahtuneita asioita ja luodataan tulevaan. Kehityskeskusteluihin perehtyneen konsultti Kari Lahden mielestä ihanteellisesti äänessä on 80-prosenttisesti alainen, vain 20 prosenttisesti pomo (Korhonen). Hyvä kehityskeskustelu on arjesta rauhoitettu tuokio, jonka aikana työntekijä on tähti.

Valmistauduin omaan hetkeeni huolella. Perehdyin etukäteismateriaaliin ja tein annetut esitehtävät. Kirjasin muistiin myös muutamia vapaamuotoisia asioita, joita halusin nostaa esiin. En maailman syleilyä, mutten myöskään lillukanvarsia. Huomioita omasta työstä, työyhteisöstä ja asiakassuhteista. Muilta osin kuin mitä jo väsymiseen asti olemme muualla toistelleet.

Valmistauduin koukeroisin sanankääntein myös pyytämään lisää liksaa. Kokemukseni mukaan terve ahneus on pomolle mieleen. En ole kutsumusammatissa, joten kiinnostus rahaan viestii sitoutumisesta työhön. Näinä yt-aikoina ei kummankaan tarvitse peitellä työn liikesuhdetta.

Keskustelu sujui miellyttävissä merkeissä. Kävimme läpi suoriutumistani ja osaamistani. Sain erityistä kiitosta kokonaisvastuun ottamisesta ja pyrkimyksestäni kehittää työn tekemisen tapoja. Jälkimmäinen tieto yllätti ja tuli tarpeeseen. Taivaanrantaan juuttuneet tulokset eivät vielä ole kyynistäneet asennettani, mutta itseironisoivat kyllä jo minäkuvaani. Oli mukava kuulla, etten tuuleen huutamisella ole ainakaan pomon silmissä hankkinut ikävän ihmisen mainetta. Myös työnjohdollisten esimiesten viitseliäät myönteiset palautteet ilahduttivat. Vapaamuotoisessa keskustelussa vaihdoimme lopuksi ajatuksia puolin ja toisin. Kerroin työstäni, ja pomo tuntui olevan aidosti kiinnostunut. Puhuimme myös asioista, jotka eivät ole menneet hyvin.

Erään verkkokeskustelijan mielestä kehityskeskusteluja ei tarvita, jos esimies on tehtäviensä tasalla, ja henkilöstön suorituskyky ja työtyytyväisyys ovat kohdallaan (ks. Korhonen). Olen eri mieltä. Pyrkisin päinvastoin "kaikkiin mahdollisiin ytimiin", eli itse vaikuttamaan asioiden kulkuun. Pois silmistä on pois mielestä, mikä näkyy valitettavan monissa asioissa. Myös työelämän ulkopuolella. Jos jätämme teknologian kehittämisen silmälasipäisille nuorille miehille, saamme täynnä nappuloita olevia vempeleitä, joita osaavat käyttää vain silmälasipäiset nuoret miehet. Jos jätämme asuinympäristömme kehittämisen vain niille, jotka ilmoittautuvat asiantuntijoiksi, saamme asuinympäristön, jossa keskimääräinen ihminen viihtyy, mutta me emme. Monista asioista päättävät rahakkaat ja vallakkaat, ja voimme vain vikistä. Monet tyhmät päätökset syntyvät kuitenkin itsekkyyden tai pahan tahdon sijaan silkasta ajattelemattomuudesta. Elleivät esimerkiksi vammaisjärjestöt olisi vuosikymmeniä kamppailleet esteettömyyden puolesta, monet miltei ilmaiset liikkumista helpottavat järjestelyt olisi julkisissa tiloissa helposti vain unohdettu tehdä. Parhaimmillaan ideat poikivat uusia, kun toiset innostuvat kehittelemään niitä eteenpäin. Digitaalisten verkostojen ansiosta olemme kaikki potentiaalisia innovaattoreita ja lobbareita.


Keskustelua taloyhtiön pesutuvan tapaan.
Vaihtoehtoisesti voimme tietysti keskittyä vain omaan tekemiseemme. Emme anna palautetta, vaikka työkaverin puhelut sermin takana häiritsevät. Eihän asiasta kannata sanoa, kun se pitäisi tajuta muutenkin. Tupakkatauollakin sama tyyppi käy turhan usein, ja jättää kuppinsa kahvihuoneen tiskialtaaseen likaisena. Vessankin unohti viimeksi vetää. Pomo on samassa juonessa. Eivät muuten naureskelisi palaveeratessaan. Kiusasta kasvaa kauna, salaliittoteoriat kukoistavat. Kehityskeskustelussa vaiettu paha olo huudetaan sitten päin pomon naamaa pikkujoulutuiskeessa.

Kehityskeskustelut eivät vain sitouta meitä työhömme vaan myös pomoa meihin. Siksi ennakkoluuloisenkin kannattaa pyrkiä aitoon kontaktiin. Sodassa ja saneerauksessa ei nimittäin turhaan pyritä kontaktin minimoimiseen. Kun puhutaan kirurgisista iskuista, oheisvahingoista tai ydinsateenvarjoista, tarkoitus on johdattaa ajatukset pois itse asiasta, eli lajitoverien tappamisesta. Työpaikkojen irtisanomiset hoitaa vastaavasti usein konsultti, jolta puuttuvat tunnesiteet pois potkittaviin ihmisiin. Työssä molemminpuolinen arvostus edellyttää, että tiedämme, mitä pomo tekee ja että pomo tietää mitä me teemme. Asiantuntijatyössä tämä ei ole ollenkaan itsestään selvää. Jos jäämme pomolle vain nimeksi ja numeeriseksi suoritteeksi, hän alkaa helposti pitää meitä vain nimenä ja suoritteena. Jos vastaavasti saamme pomon ymmärtämään mitä teemme ja miten haluamme kehittyä, muutumme "resurssista" ihmiseksi, jota on enää vaikea vain kylmästi numerojohtaa. Ilman oikeaa tietoa pomo ei voi tehdä hommaansa kunnolla. Lienee useimmille esimiehille kauhea yllätys, kun kaiken sisällään pitänyt alainen esimerkiksi romahtaa työtaakkansa alle.

Annamme esimiehelle mahdollisuuden olemalla kehityskeskustelussa reiluja ja avoimia. Kaikkea ei tietysti tarvitse paljastaa. Vaikenisin, jos olisin vaihtamassa työtä. Vaikenisi pomokin. Eikä kaikki tietysti ole kehityskeskustelussakaan itsestä kiinni. Jos lätinä on pomon mielestä ajanhukkaa, työntekijä voi tehdä kovin vähän. Kuten myös, jos pomo on marionetti vailla todellista valtaa.

Omassa kehityskeskustelussani kävi tällä kertaa hyvin. Vaikkemme kaikkia asioita ehtineet käsitellä, ymmärrämme tekemisiämme nyt paremmin kuin ennen keskustelua. Sain pienen palkankorotuksen. Pomo myös kehotti lomailemaan, jos siltä tuntuu.

Linkkejä:
Kehityskeskusteluwiki
Konsultti Kari Lahden kehityskeskustelublogi
Korhonen, R. (16.4.2008). Viisi virhettä jotka pilaavat kehityskeskustelun. Talouselämä.
Österlund, P. (19.10.2011). Kehityskeskustelu on tilaisuus jossa esimies vesittää tavoitteesi tietämättään. Yrittäjä Pär Österlundin kriittinen näkemys kehityskeskusteluista

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti